torstai 23. helmikuuta 2012

"Mie oon muuten vähän humalassa"

ÄIJJÄ teki sen taas. Perseili. Kännissä. Suorassa radiolähetyksessä. Yllättyneet ovat listattuna seuraavat: Juha Mieto.

Mikä tätä miestä vaivaa? Juntti, juoppo, ÄIJJÄ, kotoisin etelä-karjalasta ja tekee paskaa musiikkia. Eihän lähtökohdatkaan mitkään hääppöiset ole kun miettii missä on joutunut lapsuutensa viettämään, mutta luulisi silti, että osaisi sen verran käytöstapoja ettei mene jatkuvasti perseilemään tuolla tavalla.

Te jotka ette ole vielä kuulleet uusimmasta perseilystä niin kerrottakoon se tässä ja nyt. ÄIJJÄ meni siis Radio Rockin haastatteluun ympäri päissään toisen bändikaverinsa kanssa ja heitti sellaista settiä, että juontajan oli välillä laitettava mikki kiinni. Eihän siinä mitään, jos sen olisi tehnyt sille sopivassa lähetyksessä eli suomen paskimmassa radio ohjelmassa enerkyn aamuapinoitten lähetyksessä, mutta että juuri ihanan ja hehkeän naisen ohjelmassa on anteeksi antamatonta.

Pystyn sieluttomin silmin kuvittelemaan, että ainakin kohdeyleisöönsä ÄIJJÄn jutut upposi kuin tsaarin peenis naiseen. Kohdeyleisöhän koostuu näistä 13-17 vuotiasta pilottitakki heeboista sekä tuohon mielentilaan jumittuneista vanhemmista ammattikoulun käyneistä päihdeongelmaisista junteista. ÄIJJÄ kun sanoo perkele tai, että Nightwish on paskaa niin nämä elämässä epäonnistuneet hylkiöt nauraavat kippurassa ja toteavat, että vittu se on ÄIJJÄ.

ÄIJJÄhän haastattelun jälkeen poikkesi myös toisessa radio toimituksessa ja varasti sieltä törkeästi rintaliivit eikä mitä tahansa rintaliivejä vaan miespuolisen uutistoimittajan. No onhan ÄIJJÄllä niin isot tissit, että tulee varmaan tarpeeseen.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kesä 2000 - Ei huolen häivää

Tämä tarina kertoo Tsaarin toistaiseksi parhaasta vuodesta tai oikeastaan kesästä vuodelta 2000. Se oli vielä huolettomuuden aikaa ilman aikuisuuden vastuita. Viime vuosi oli kokonaisuudessaan parempi, mutta tuota kyseistä kesää ei voita mikään. Tästä nyt menossa olevasta vuodesta sitten tuleekin jotain niin mahtavaa ettette uskokkaan, vaikka uskomattomia olettekin.

Muistot eivät aivan aikajärjestyksessä tule ulos päästäni, joten kerron tapahtumia sitä mukaa kun niitä päähän tulee ja joitain hauskoja hetkiä varmasti en muista kertoa. Edellisenä kesänä parin vuoden tauon jälkeen liityin jälleen jalkapallojoukkueeseen ja sen kesän vain harjoittelin ja loppukesästä pääsin pelaamaan yhdessä (1) harjoitusottelussa KuPS:aa vastaan ja tietäähän siinä miten siinä kävi eli JEE MAALI.

Tosiaan vuonna 2000 joukkueeseen liittyi meitä kaksi vuonna 83-syntynyttä pelaajaa eli Hirmu-ukko joksi Tsaaria tuolloin kutsuttiin sekä Leposohva Teukka. Muut olivat pääsääntöisesti 84-syntyneitä ja jokunen 85-syntynyt joista eräästä kasvoikin huippuammattilainen. Taidettiin me Teukan kanssa jotain pahoja tapoja joukkueeseen tuoda kun kukaan ei säännöllisesti nuoremmista nuuskannut, mutta meidän tulon jälkeen piakkoin useammalla alkoi pullotusta näkyä muuallakin kuin lahkeessa.

Päivät kuluivat pääsääntöisesti jalkapalloa pelatessa ja Essolla istuessa. Siellä viihdyimmekin Jorkin ja Jarpin kanssa todella hyvin ihanaa Mansikkatyttöä kuolaten. Eihän meistä kukaan mitään uskaltanut hänelle tehdä, paitsi Hirmu-ukkona ostin mansikoita. Oli muuten harvinaisen hyviä ja siinä samalla Mansikkatytön tissejä tuijotellessa ajattelin häntä seksuaalisesti. Ei voinut jäädä häneltä huomaamatta.

Niin jalkapallo. Alkukausi ei joukkueella muistaakseni mennyt kovinkaan kummoisesti, mutta kun EM-kisat alkoivat alkoi meilläkin juhlakausi aivan toden teolla eli saunaillat joskin harvemmin saunaan asti ehdittiin. Jorkin luona pidettiinkin aika useasti saunailta ja nyt iskee hiukan sensuuri mitä kaikkea siellä tapahtui. Pojat on poikia jne.

Voin kuitenkin paljastaa mitä tapahtui kun saunailtaan kerran eksyi jopa tyttöjä eli Jorkin silloinen tyttöystävä ja hänen kaverinsa jota muistaakseni Junnuksi kutsuttiin. Jarpin kanssa kun olin saunassa ja piti suihkusta hakea lisää vettä niin samalla Junnu tulee sisään kun Hirmu-ukko isin pikku Jeremias paljaana patsastelee. Tästä tapahtumasta sain myös lempinimen Ropeli-Ripe, mutta en tunnusta ropelin pyöritystä tehneeni. Jokainen saa päissään miettiä ja arvuutella pystyttekö kuvittelemaan tekeväni niin.

Juhannus vietettiin sitten joukkueen kanssa Jarpin kotona ja kävimme pelaamassa myös kännissä jalkapalloa. Tottakai sinne pölähti sitten paikalle myös erään pelaajan vanhemmat ja samalla sekunnilla useampi pallo lensi metsään todella kauas ja niitä sitten "etsittiin" sen aikaa kun selvänä olevat jäivät jututtamaan heitä.

Kävin myös nuorena Vammalan lähellä sairauteeni kuuluvien nuorten leireillä ja niin myös kyseisenä kesänä. Paljoa ei ole tarkkaa muistikuvaa mitä juuri kyseisenä vuonna tapahtui, mutta luulisin, että tuona vuonna aivan ihana ja seksikäs työntekijä nimeltään Mari talutti minut yksi yö nukkumaan ja peitteli myös kun Mikalta meni urheillessa jalka paskaksi ja sitten päätimme juoda kivunlievittäjää ihan urakalla saunassa. Kaikki muut ovat edelleen totaalisen kateellisia kun erään kerran sieltä postia saadessani oli mukana lappu, jossa toivotettiin hyvää kesää ja oli piirretty kukkia ja sydämiä. Kyllä, se oli Marilta. Hänet kun vielä tapaisi. Noistakin leireistä riittäisi tarinaa, vaikka kuinka paljon, mutta jätetään ne johonkin toiseen kertaan. Todiste siitä löytyy edelleen mikäli joku sen haluaa nähdä.

Ai niin, meinasi ihan unohtua kertoa Holvi-homo Henkasta, tuosta jokunen vuosi nuoremmasta pojan nulikasta joka jostain kumman syystä aina meidän seuraan tuppaantu Tanhulan jalkapallostadionilla ja joskus jopa kävi haistelemassa tunnelmaa saunailloissa. Holvihan ei ollut kaappihomo vaan piti oikean seksuaalisen suuntautumisensa niin syvällä, että se oli kunnon pankkiholvi. Huhujen mukaan ei ole vieläkään tullut ulos holvista.

Jalkapallossa kävimme ainakin Kokkolassa muutaman päivän turnauksessa ja pelit meni miten meni, mutta pari tarinaa muistuu mieleen. Ensimmäinen oli kun joku tarvitsi tupakkaa ja päätin, että minähän voin kokeilla kioskista ostaa. No nuorehko myyjähän kysäisi papereita. Ei siihen voinut vastata muuta kuin, että "Minkäslaista paperia sais olla?" En ollut saamassa.

Toinen juttu oli hiukan kiusallisempi kun unohtui eräät lääkkeet kotiin eli jotka auttaa ruuan imeytymisssä elimistöön. Noh, kyllähän sitä ilman niitä pari päivää kestettiin tosin syödä ei uskaltanut hirveesti ja ripulia pukkas useamman kerran päivässä. Erittäin irtonainen olo oli peleissä.

Tähän loppuun kerron vielä elämäni hienoimman maalin, minkä tein edellistalvena Jalakapallo Peijjaisissa Kuopio-hallissa. Jorkki tirpas volleysta ihan täysiä pallon maalia kohti, en ehtinyt väistää ja pallo kimposi taidokkaasti söpöstä pikku perseestäni ylänurkkaan. Siitä tuli sitten niin euforinen olo, että lähdin päättömästi juoksemaan samalla persettäni läpsien. Jotenkin sitten kompastuin siinä ja tein takaperin kuperkeikan. Näytti kuulemma siltä, että tein sen tarkoituksella, mutta vahinko se kompastuminen ja kuperkeikka oli, mutta pääasia, että yleisö tykkäs.

Tällästä tällä kertaa. Nykykuulumisista sen verran, että tosi hyvin menee ja kohta varmaan vielä paremmin.