Tämä on kiitosteksti elämäni naisille, jotka ovat kärsineet seurassani/vuokseni 5 vuoden aikana lukemattomia piinaavia tunteja. Nyt on aika minun antaa teidän hermoille lepoa, hyljätä teidät ja suunnata uusille urille (liukkaille). Olette uskomattomalla kärsivällisyydellä jaksaneet kuunnella päänaukomista aiheesta kuin aiheesta, paitsi että kaikki eivät ole jaksaneet kuunnella. Eräs muutti toiselle paikkakunnalle, toinen läks karkuun Malesiaan ja kolmas kehtas ryhtyä äitiksi, siis äitiksi. Oikeestaan Saija saa ukkonsa kanssa kiittää mua lapsesta. Minulla on siis suuri vaikutus ollut teihin ja uskoakseni myös teillä minuun.
Muistan pitkät ja pimeät talvipäivät kun töiden jälkeen saavuin naama mutrulla seuraksenne aukomaan päätäni. Muistan kesäiset iloiset päivät kun nauraa röhötimme mukahauskoille jutuille. Muistan asialliset pohdinnat päivän polttavista aiheista. Muistan haikeat jäähyväiset joita olemme joutuneet sanomaan.
Viikon kohokohtia siellä käyminen on ollut 5 vuoden ajan, mutta varsinkin viimeinen vuosi kun muuten mennyt huonommin monella tapaa. Vaikka välillä sinne tulinkin alamaissa niin joka kerta sieltä iloisena poistuin. Karkeasti arvioiden noin 700 tuntia olin siellä.
Kiitos sinulle Eija. Positiivisella tavalla kaheli. Kebabbia odotan edelleen.
Kiitos sinulle Ansku. Hengenheimolainen Itä-savon pääkaupungista. Ainut joka osasi vastata päänaukoamiseen samalla mitalla. Tänään on ruokana kanaa ja riisiä.
Kiitos sinulle Saija. Ehkä parasta mitä Kouvola on koskaan tuottanut.
Kiitos sinulle Pälvi. Ei iloisempaa ihmistä oo missään.
Kiitos sinulle Leena. Pieksämäen pöhein pimatsu.
Kiitos Teille Olli, Satu, Sari, Nina, Salla, Taina, Kalle ja Petri. En unohtanut ketään?
Ei näiden tarvitse olla lopulliset jäähyväiset. Minuun saa pitää yhteyttä sikäli mikäli haluaa ja yhteydenpito välineen keksimiseksi ei tarvitse olla käynyt aliopistoa. Siihen tarvitaan, että osaa hiukan käyttää tietoistakonetta sekä sosiaalista mediaa.
Nyt on minun aika alkaa pakkaamaan loput tavarat etten vallan rupea herkistelemään ja huomenna muutan Kuopioon Vasilin kanssa. Toivottavasti näemme vielä joskus.
Lappeenrannassa lokakuun 28. päivänä 2010 Risto
Ps. Jo on kumma, jos ei tällä tekstillä päästä firman seinälle.
Kiitos sinulle Hirmu-Ukko. Eritoten tuosta iloisesta taaperosta, varsinkin ukko-kulta kiittää siitä ettet suostunut olemaan väärässä siitä,että poikahan se selvästi on. Ja niistä loistavista, mukahauskoista vitseistä, jotka pääasiassa ymmärsin ainakin seuraavaan kertaan mennessä. Ja siis todellakin parasta tuotantoa Kouvolan suunnnalta, ehdottomasti! Tapaamisiin ainakin täällä bittiviidakossa!!
VastaaPoista-Saija
Kaikesta kärsimyksestä kiittäen. Myö hoidetaa herkistely siun eestä ja P.S. Kyllä pääsee! :) T. Pälvi
VastaaPoistaSaija: Pitäishän sun tietää ettei mun takapuolen kutinat oo koskaan väärässä. Ukko-kulta voi korvata kiitoksen sillä, että pitää poitsun kaukana arsenal hömpötyksistä. Itseasiassa Kouvola on niin ankee paikka ettei sieltä oo koskaan tullu muuta hyvää ku sä ja sit ehkä lakritsi. Mä oon bittiviidakon Tarzan. Jane kadoksissa, öy nöy.
VastaaPoistaPälvi: Kyllä nämä vaihdevuodet herkistää itse kunkin. Mä tuun sit kans tarkistamaan, että teksti on siellä jossain seinällä! Joulun tienoilla varmaan tuun Peppiä hakemaan niin siinä samalla.