Tsaarin alkaessa olla jo kohtalaisessa voinnissa lääkäri joka päivä kyseli millon lähen pois sairaalasta. Tsaarihan totesi, että heti kun laskette Kuopioon. Tähänhän lääkäri ei suostunut, koska se on liian kaukana ja yksi vaihtoehto olisi ollut mennä sairaalan lähelle huoneistohotelliin asumaan joksikin aikaa, mutta sehän ei ollut vaihtoehtona sillä sitten Tsaari olisi joutunut olemaan erossa epsanjattaresta. Eikä lääkärikään yksin olisi sinne laskenut asumaan vaan olisi joku apuri pitänyt olla. Apureitahan oli halukkaita vaikka kuinka monta, mutta Tsaari halusi olla lähellä viehkeää epsanjatarta.
Noin kolmen viikon kohdalla lääkäriltä meni lopullisesti hermot ja sanoi, että nyt oot jo paremmassa kunnossa kuin kukaan henkilökunnasta niin joudat joksikin aikaa Kuopioon. No mikäs siinä. Kyllähän se hyvin sopii kun seuraavalla viikolla pääsen takas epsanjattaren luokse. Niinpä Tsaari lähti kotia kohti, vaikka hoitsut hiukan epäilivätkin kannattaako tuota miestä junalla laskea menemään ravintolavaunun takia.
Kotona aika meni aika nopeasti tai siis kotona vietin aikaa sen 1,5 tuntia postia selaten ja nukkuen. Muuten Tsaarilla riitti vientiä paikasta toiseen, mutta ei niistä sen enempiä tarinoita kerrota. Siirrytään sitten takaisin sairaala elämään.
Epsanjattaren kanssa oli mukava kohtaaminen useamman päivän tauon jälkeen. Viehkeästi hymyillen toivotti tervetulleeksi, kyseli kuulumisia ja toi yllätys yllätys heti minulle ruokaa. Muuten sairaalassa tehtiin 6 min kävelytesti ja se meni loistavasti eli kävelin 715 metriä ja kovin paljoa kovempaa ei voinut kävellä ettei olisi mennyt juoksuksi. Puhalluskokeetkin meni hyvin ja keskiviikkona oli sitten aika ottaa koepala keuhkoista. Hyvin tuli sekin aika nukuttua ja sen jälkeen herätessä olikin nuppi taas sekaisin ja epsanjattaren kanssa keskustelut oli luokkaa en tajunnut mistään mitään.
Iltapäivällä sain luvan lähteä kotiin, vaikka pää oli vieläkin hiukan pöhnäisenä tai ei ihan vähääkään. Tein jo lähtöä kun epsanjatar toi minulle matkaevästä ja kävimme suurinpiirtein seuraanvanlaisen keskustelun. Tsaari=T, Espanjatar=E.
E: Joko sä nyt lähet? *hämmentynyt ja ehkä hiukan surullinen ilme*
T: Joo, pittää sitä välillä kotonakin käydä, mut kyllä me varmaan vielä tässä joskus nähään.
E: Niin, no toivottavasti ei ainakaan sairaalamerkeissä *hymyillen*
T: Kyllä mä tänne kuukauden tai viimeistään kahen päästä tuun, että sitten nähään.
E: Jaa. *naama peruslukemilla*
Tsaari lähti sitten kotimatkalle ja hyvästeli vielä epsanjattaren.
Näin niitä naisasioita hoidetaan. Eihän tuossa mitään muuta ratkaisua olisi ollutkaan. Missään nimessä ei olisi pitänyt pyytää ulos tai jotain, mutta näillä mennään. Tsaari kärsinyt tuon tapauksen johdosta suuresta masennuksesta jo kuukauden ajan.
Nyt menossa jälleen sairaalaan ja mikäli ei epsanjatarta näy kahden päivän aikana tekeyden sairaaksi niin pitkäksi aikaa, että näkyy. Tähän päättyi osaltani tämä raportointi, mutta olen melko varma, että epsanjattaresta kuulette vielä monta kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti