Rakas päiväkirja, 12.3.2011 se tapahtui eli Tsaari sai uudet keuhkot. Näin ollen 12.3.2012 oli aika juhlistaaa vuosipäivää menemällä Meikkuun vuositarkastukseen. Matka alkoi jo edellispäivänä kun lähdin junalla kohti Helsinkiä, jossa kävin aivan ensimmäiseksi halimassa rakasta Siniä hänen työpaikallaan häiritsevän pitkään. Sen jälkee hyppäsinkin uudestaan junaan ja lähdin takasin päin, en tosin aivan Kuopioon asti vaan hyppäsin jo Tikkurilan värikarttojen kohdalla pois, josta minut nouti rakas Jipponi ja matkasimme hänen ja hänen morsmaikkunsa HenNuuskan uuteen kotiin, jonne he muuttivat sen takia, että siellä olisi Tsaarille oma panohuone. Heillä oli hyvää ruokaa tarjolla, mutta tällä kertaa HenNuuska oli pihtari eikä tarjonnut piparia nuoltavaksi. Ilta kului rehvakkaasti höröttäen herrasmies naurua Jipon kanssa ja kun HenNuuska meni sänkyyn me jatkoimme herrasmiesnaurua kunnes oli Jipon aika mennä nukkumaan. Halasimme pitkään ennen sitä. HenNuuskalle vielä suuri kiitos, että järjesti minulle mukavan yöseuralaisen. Hänen vieressään kelpasi nukkua ja halia.
Seuraavana aamuna Tsaari heräsi auringon paisteeseen ja myöskin linnut lauloivat, olihan vuosipäivä ja silloin on valtakunnassa kaikki hyvin. Rauhallisesti parin tunnin aamukahveet juotuani oli aika syödä ja valmistautua muutenkin kaupungile lähtöön. Aikataulu hiukan muuttui erään tapaamisen peruuntumisen vuoksi, mutta ei se haittaa. HenNuuskan tultua töistä hän lähti antamaan minulle saattohoitoa juna-asemalle. Lähdin junalla Helsinkiin ja koska tapaaminen peruuntui niin menin jälkeen halimaan Siniä hänen työpaikalleen. Sen jälkeen olikin aika mennä perinteisesti syömään rakkaan Danan kanssa mäkkiin ja vaihtamaan kuulumiset sekä tietty halimaan. Sen jälkeen olikin jo aika mennä Meikkuun.
Meikkuun saavuttuani soitin Pasiballe, joka oli muuttanut asumaan osastolle ja tuli seurakseni tsekkaamaan tämän kertaiset kahvilantytöt, jotka olivat nyt suuri pettymys. Joimme kahvit ja lähdimme osastolle tsekkaamaan hoitsut. Pasiballe ei ole niin harjaantunut silmä hoitsujen suhteen kuin Tsaarilla eikä Pasiba poistu huoneestaan kuin hädän edessä tutkimaan hoitsutarjontaa. Tsaari toivotettiin ilolla hoitsujen puolesta vastaan ja ohjattiin omaan huoneeseen. Heti kun näin valkoisen taulun ja tussin piti tauluun kirjoittaa Tsaarin residenssi, vain naisille. No eihän sitä kukaan totellut vaan 10 min saapumiseni jälkeen hoitaja tuo sinne toisen miehen. Miehen suoraan helvetistä eli Lappeenrannasta, mutta onneksi hoitaja oli ihana ja muisti Tsaarin. Kukapa voisi unohtaa kun Tsaarin kerran tapaa. Tsaarikin muisti kyseisen hoitsun ja heitti tuttuun tapaan hyvää läppää, sillä tunnetusti Tsaarilla ei ole läppävikaa. Iltapalan jälkeen menimme lanittamaan Pasin kanssa vierekkäin potilaitten yhteiseen tilaan, lanit oli päällä joka ilta.
Seuraava aamu alkoi veren imemisellä, aamupalalla sekä sen jälkeen fysioterapeutti tuli röyhkesti vaatimaan 6 min kävelytestin tekoa. Tsaarin jalat oli niin jumissa ja muutenkin väsynyt ettei voinut siihen suostua, mutta fyssärit on sellasia natseja (terkkuja vaan taas elämäni naisille lappeenrantaan kun kuitenkin näitä luette), että pakotti sen tekoon ja sanoi, ettei aina tarvitse muka ennätystä tehä. Paska puhetta, aina pitää tehä uusi ennätys. Ja niinhän siinä kävi, että ennätykset paukku taas. Viimeksi Tsaari käveli 800m ja nyt jopa 835m, vaikka hiukan puolen välin jälkeen aukesi toisesta kengästä nauhat. Fysioterapeutti oli ihmeissään, mutta ei tuon pitäisi ketään yllättää, että Tsaari on noin hyvä.
Sitten olikin aika rientää röntgeniin, jossa odotellessani vuoroani paikalle ilmestyi myös pyllistelemään Nea-akkani aka Nepatti. Hyvä pylly oli tuijotella. Nea ilahtui suunnattomasti nähdessän minut ja riensi kiiren vilkkaa istumaan viereeni. Nepatti nimi tulee siitä, että sillä on tajuttoman kokoinen patti pyllyssä ja puhumme aina, että ne patit. Nepatti muutenkin on aivan uskomattoman riippuvainen Tsaarista. Hetkeäkään ei saa omaa rauhaa sairaalassa ollessa kun Nepatti on aina läsnä joka paikassa, jos ei livenä niin sitten laittaa tekstiviestiä. Ei siis ihmekkään, että Neasta tuli vaimoni ja vieläpä meidän itsemme tietämättä. Käytävällä tuli vastaan eräs sydänkirurgi, jota Tsaari tuttuun tapaan kohteliaasti tervehti. No kohtapa kirurgi juoksee meidän perään ja alkaa juttelemaan hurjana, että sinä olit Kuopiosta ja tässä on vaimosi jne. Joo kyllä juuri niin, Nepatti on vaimoni. Ei silti seksiä herunut perkele. Neaa kirurgi ei muistanut, mutta eipä häntä ole muistanut kukaan muukaan, mutta Tsaarin on muistanut kaikki ja lähes joka päivä käytävillä joku on tullut juttelemaan ja kysymään kuulumisia. Jopa viimeisenä sairaalapäivänä joku tuli kysymään kuulumisia ja tällä kertaa Tsaari ei muistanut yhtään mistä kyseisen naisen on tavannut. Joka tapauksessa tuli kuulumiset vaihdettua.
Vielä tiistai päivänä oli edessä puhalluskoe johon menimme oikein perheen kesken porukalla, vaikka Pasiballe ei mitään tarvetta sinne ollutkaan ja Nepatilla oli aika vasta myöhemmin. Puhalluksissakin paukku Tsaarin ennätykset rikki ja kun puhallukset Tsaari sai hoidettua oli Nepatin vuoro ja kun hän meni puhaltamaan me Pasiban kanssa lähdimme kahville. Kohta perään tulikin tekstiviestsi "Petturit!" Valehtelimme sitten, että lääkäri kutsui osastolle, vaikka istuimme kahvion edessä ja kuolasimme perseille. Noin helpolla Nepatin sai tyytyväiseksi.
Illalla kävimme vielä kaupassa ostamassa herkkuja ja kahvia. Iltapalan jälkeen vielä hetken lanitimme porukalla kunnes tuli Nepatin nukkumaanmeno aika. Se tapahtui noin klo 20.00. Pasiballe Tsaari kertoi tarinoita naisista pitkälle yöhön. Alkoi siinä naimisissa oleva ukkomies hiukan häkeltymään ja kaipaamaan samaa vapautta mikä Tsaarilla on, mutta tiedoksenne arvoton Pasiba. ET OO SAAMASSA.
Keskiviikkona olikin heti aamusta vuorossa nukutus sekä koepalan otto, mutta aamu alko erittäin epämiellyttävästi. Ärsyttävä hoitsu tuli kertomaan, että en olekaan ensimmäisenä jonossa, koska jotain hiton verikoe vastausta pitää odottaaa. Niinpä Nepatti kiilasi ensimmäiseksi ja olen siitä vieläkin erittäin vihainen. Vinkkinä, että seksi lepyttäisi. Muuten keskiviikko päivä meni pikku horkassa nukutuksen jäljiltä emmekä tehneet mitään sen kummempia, paitsi hassuttelimme, vaikka kenenkä kustannuksella, paitsi ei Tsaarin.
Sitten olikin jo aika viimeisen päivän ja sille päivälle oli Tsaarille luvassa yksi testi vain. Tsaariin ruiskutettiin heti aamusta radioaktiivista mönjää ja silloin Tsaarista tuli radioaktiivinen monsteri ja meni nuppi hiukan levottomaksi, tuskin johtui siitä, mutta sitä syytetään. Levottomuuden johdosta Tsaari oli erittäin hauska koko päivän ja kun huomasi jälleen tussin ja valkosia tauluja aukesi taivas. Niihin oli pakko kirjoittaa kaikkea erittäin hauskaa. Tauluihin pääsivät muun muuassa seuraavat tekstit. Nepatin huoneeseen Tsaari was here banging Nea ja Nea on Tsaarin vaimo. Pasiban huoneeseen Tsaari was here making love to Pasi ja sitten valmiiseen tekstiin hiukan korjauksia joita en nyt lähe tässä erittelemään. Toki tuli myös piirrettyä sydämiä Pasin sukkiin <3. Potilaitten yhteiseen tilaan kirjoitettua tuli Tsaari on hieno mies ja taatusti kova panemaan sekä kun Nepatti kirjoitti nimipäiväonnittelut käytävälle, Tsaari kirjotti siihen kiitokset. Eikä siinä vielä kaikki. Lisäksi piti kirjoittaa hoitajille kiitokset hyvistä hoidoista eli Tsaari Ribulai, Nepatti ja Pasiba kiittäävät hyvistä hoidoista. Tuossa vaiheessa jo hoitajat kävivät kysymässä, että mitä ihmettä? Lisäksi jo aiemmin eräs hoitaja sanoi Tsaarin olevan kiusanhenki ja kysyi, että tietääkö kukaan minkälainen olen oikeasti. Vastasin, että parempi on ettei kukaan tiedä, mutta voin teille nyt paljastaa hiukan Tsaarin sielun kauniita maisemia. Tsaari on Jussi Parviaisen, James Bondin, Stephen Hawkingin sekä Jeesuksen sekoitus.
Vihdoin ja viimein oli aika lähteä pois sairaalasta ja Pasiballe ja Nepatille se oli kova paikka sillä eihän heillä siellä ole mitään tekemistä ilman Tsaaria. Niinpä halasimme ensin Pasiban kanssa hyvästiksi ja sitten oli vaimon vuoro. Vaimo halasikin niin pitkään eikä meinannut millään laskea irti, että alkoi tuntumaan jo sangen kiusalliselta. Onneksi pääsin irti ja pääsin lähtemään kotia kohti. Päätän tämän kertaisen raporttini toteamukseen, että
Naiset ovat pelastaneet maailman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti