Tsaarin lottovoitto - Uusi elämä, vanhat kujeet osa 1.

Rakas päiväkirja

Tänään kerron teille viime aikaisista tapahtumista, jotka alkavat tosin jo 28 vuoden takaa äitini paikat repäisseestä tapauksesta eli syntymästäni. Suurin osa teistä rakkaista fäneistä tietäneekin, että Tsaarilla todettiin vauvana aineenvaihduntasairaus Kystinen Fibroosi, ystävien kesken CF. Suomessa harvinaisempi tapaus kuin Tsaarin seksielämä, mutta maailmalla yleisempi kuin Simo Frangenin huonot vitsit. Elin-iän odote oli vauvana jotain 7-vuoden luokkaa, joten yliajalla mennään ja paljon. Te jotka ette vielä tienneet sairaudestani niin nyt tiedätte ja olkaa hyvä tiedosta. Aiemmin ette olleet tiedon arvoisia.

Sairaus pääpiirteittän sisältää keuhkoissa ongelmia limaisuuden ja infektioiden muodossa sekä haiman vajaatoiminnan eli rasva ei imeydy hyvin, jonka johdosta syödään pillereitä ruokailujen yhteydessä niin ainakin osa rasvasta saattaa imeytyä. Tiedän, että te kaikki naiset olette kateellisia kun voin syödä niin paljon kuin huvittaa ilman, että muutun läskiksi. Keuhko-ongelmiin on hoitona erilaiset hengitettävät lääkkeet sekä infektioiden aikana antibiootit joko suun kautta tai suonensisäisesti nautittuna. Noiden ongelmien lisäksi saattaa tulla lisänä diabetesta ja poskiontelo vaivoja pari asiaa mainitakseni. Tsaarilla poskionteloissa ongelmia välillä sekä eräs "asiantunteva" lääkäri kertoi kerran, että minulla on diabetes, mutta minulla ei ole diabetesta. Asia tuli selväksi kuin Jussi Lammen pää. Sokerin käyttöä olen sen tiedon jälkeen hillinnyt ja homma on ollut kunnossa. Hoidoista parhain on tietenkin urheilu, jota Tsaari on harrastanut koko ikänsä, lisäksi fysioterapia on ollut aina lähellä sydäntäni. Varsinkin Lpr:n naisterapeutit.

Lapsuusajat sairauden kanssa meni ihan ok. Välillä olin useinkin sairaalahoidossa parin viikon jaksoja, mutta lapsena se oli ihan kivaa kun sai paljon herkkuja ja pääsi pelaamaan pelikoneilla. Kouluun mennessä olin alkuun infektioiden aikana aina sairaalassa, mutta kun aloin olemaan terveiden kirjoissa kävin aamuisin ennen koulua hakemassa sairaalasta antibioottia ja illalla uudestaan. Jossain vaiheessa ala-astetta infektiot alkoivat vähentyä ja kävin suunnitellusti 3-4 kertaa vuodessa hakemassa aamuin ja illoin antibioottia sairaalsta 10-14 päivän ajan. Yleensä hoitojaksot osuivat osittain lomille, joten enpä oikeestaan syys-,joulu- ja talvi -lomaa kunnolla pitänyt koskaan. Nyt pidän niitä lomia senkin edestä.

Aikuisikäkin meni hyvin aina pari vuotta takaperin asti kun alkoi infektioita tulemaan hiukan enemmän. Tämä on mielestäni Lappeenrannan lääkäreiden vika kun en mielestäni saanut tarpeeksi tehokasta hoitoa siellä. Voisin käyttää rumaakin kieltä heistä, mutta jätetään se pois etten saa kunnianloukkkausyytteitä. Pääsääntöisesti olen pystynyt elämään täysin normaalia elämää johon kuulunut tiettyjä hoitorutiineja verrattuna terveisiin. En mielestäni ole jäänyt mistään paitsi, tietty naisilta olisi voinut saaha enemmän, mutta se ei liity tähän asiaan.
Joka tapauksessa nyt sitten jonkun aikaa sitten jouduin/pääsin keuhkojensiirtolistalle odottamaan puhelinsoittoa.

Siinä oli tälläinen tarina ja jatkoa on luvassa kenties jo piakkoinkin.