11.3.2011 olen käymässä Meilahdesssa kontrollissa ja pääsen kotiin. Junassa ei ollut vapaita paikkoja, joten matka Kuopioon meni tuskanhiki otsalta valuen ravintolavaunussa kärsien ja katsoen inttihomolarppaajien kaljan kiskomista. Tsaarihan ei tunnetusti alkoholia nauti. Kuopioon saavuttuani noin kello 16 oli isä vastassa ja menimme siitä vanhempieni luokse nauttimaan äiteen valmistamaa herkullista ateriaa. Noin klo 17 lähdin Vasilin kanssa ajamaan omaa kotia kohti ja juuri kun pääsin moottoriteille alkoi taskussani värisemään ja kuului tuttu laulu "Soitellaan, sä sanoit kun yöhön lähdit pois, mä luulin et toivoo vielä ois. Mä valvoin ja ootin, mut susta en kuullutkaan. Soitellaan, sä sanoit niin hiljaa hymyillen, mut viestiäs koskaan saanut en. Mä itkin ja toivoin et sinusta kuulla saan, soitellaan."
Soittaja oli transplantkoordinaattori ja ensi ajatus oli, että se soittaa mitä minulle kuuluu, koska en itse ollut ilmoittanut kuulumisiani vähään aikaan. Hänen asiansa olikin, että nytpä ois Tsaarille löytynyt keuhkot. Noh, mikäpäs siinä, pittääpä tulla Helsinkiin uudestaan. Puhelun jälkeen soitto isälle, että nyt kuuleppas lähetään pirssillä Helsinkiin, että valmistautuu kohta lähtöön.
Siinä vaiheessa puhelun jälkeen Tsaari vasta hoksasi, että perkele, nyt se on menoa ja alkoi olemaan hötkyä perseessä. Viilipyttynä tunnetulla Tsaarillakin oli vaikeuksia keskittyä ajamiseen, mutta turvallisesti pääsin takaisin vanhempien luokse ja siitä sitten alkoi meidän taksimatkamme kohti Meilahtea.
Taksikuski yritikkin olla paikallinen Tommi Mäkinen kun kuuli minne oltiin matkalla ja sen kyllä huomasi. Saamme olla onnekkaita, että selvisimme hengissä perille asti. Perillä olimme noin 22.45 Meilahden korvapoliklinikan edessä. Matka maksoi vain noin 560 euroa, joka on Tsaarille pelkkä taskuraha. Siellä huuheltiin poskiontelot, jotta olisi varmasti puhtaat ennen suurta operaatiota.
Meilahden keuhko-osastolle saavuimme suurin piirtein tarkalleen noin klo. 23.30, jossa minua vastassa olikin iloinen hoitajakaksikko. Äkkiä potilashuoneeseen odottamaan labrantätiä joka ripeää vauhtia pian tulikin imemään verta. Sen jälkeen Tsaari suihkuun peeniksen pesulle, jonka jälkeen ihana nuori hoitajatäti tuli ajamaan karvoja pois. Lähinnä kainaloista kun ei tisseissä mitään kasva. Taisi hoitajalta pieni punastuskin poskille ilmaantua kun ylisuuret housut "vahingossa" jalastani tippuivat ja esillä oli isin pikku jeremias, joka ei yllättäen ollutkaan normaalissa katkarapu muodossa. No, tästäkin selvittiin kunnialla ja sitten olikin jo aika rueta sänkyyn makaamaan ja nappia naamaan vetämään.
Tästä alkoi minun kilpajuoksuni kohti leikkaussalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti