Muutaman päivän teholla vietetyn hetken ihanien naishoitajien sekä karvaisten mieshoitajien seurassa jälkeen oli aika lähteä osastolle numero 71. Minua lähti saattamaan edellisessä osassa mainittu isin pikku jeremiaksen räplääjä. Jeremias teki kovan vaikutuksen hoitajaan, koska ei millään olisi halunnut päästää minua pois hoidostaan. Kysyipä vielä ennen vientiä, että pärjäänkö varmasti osastolla. Olisi pitänyt vastata etten pärjää niin kenties olisi peenistä räplätty enemmänkin. Ensi tapaamisella sitten varmasti niin tapahtuu, koska Tsaarin pitää vielä tehotyttöjä käydä kiittämässä hyvästä "hoidosta". Hoitaja siis saattaa minut osastolle, jossa on haikeat jäähyväiset. Seksuaalinen jännite välillämme on suurempi kuin Fukushiman ydinvoimalassa kun katseemme viimeisen kerran kohtaavat.
Hoitsun törkeästi jättäessä minut yksin masennuin. Osastolla ei hoitaja koko ajan ole enää pitämässä tarvittaessa peeniksestä kiinni, joten oli jälleen opittava tekemään sekin itse. Äkkiä siitä kuitenkin toivuttiin ja ruettiin toipumaan toden teolla.
Ensimmäisen osastoyön jälkeen pääsin aamulla vihdoinkin suihkuun ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Koskaan ennen ei ole suihkussa käynti tuntunut pesumielessä noin hyvältä. Tietysti muussa mielessä suihkussa on tapahtunut vaikka mitä paljon parempaa hyvässä seurassa.
Ensimmäisenä aamuna myös tuli fysioterapeutti juttelemaan ja tekemään törkeän ehdotuksen pikku kävelylle lähdöstä. No mikäs siinä, lähetäänpä lampsimaan. Alussa tuntuikin hiukan omituiselta lampsia vähä pitempi matka, mutta kun vauhtiin päästiin niin Tsaaria ei pysäyttänyt mikään muu kuin fysioterapeutti sanomalla, että nyt riittää. 3 kierrosta meni hissikäytävää, joka on noin 60m pitkä. Fysio ei ollut koskaan ennen nähnyt, että joku noin äkkiä keuhkojen siirrosta kävelee noinkin pitkään. Tsaaria asia ei yllättänyt, sillä olenhan ylivertainen.
Päivät hyvin pitkälti osastolla kuluivat lepäillessä, syödessä, kuntoillessa ja tietenkin kivuista kärsiessä. Kivut eivät olletkaan mitään pikkuisia kun pari kertaa kertaa menin lähes toiminta kyvyttömäksi, mutta onneks sentään puhe toimi ja sai muutamat mulkut hoitsut kuulla kunniansa kun ei meinannu lisää mömmöjä irrota.
Tässä tämän kertainen tarina. Seuraavassa osassa kirjoitan muun muuassa rakkaudestani Espanjaan tai siis espanjattareen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti