Päivät kuluivat siis leppoisasti kuntoutuen. Leppoisan olotilan löytymiseen saattoi olla osansa kivoilla aineilla mitä Tsaariin tungettiin. Tramal varsinkin antoi kivoja näkyjä ja päässä alkoi surraamaan sangen vekkulisti sekä aina niin yllättäen tulleet seksikkäät sähköshokit. Monasti kipuhoitsu kävi vointeja kysymässä ja Tsaari vastasi kysymykseen onko näkynyt harhakuvia tai vastaavia tietenkin kieltävästi ettei ainakaan annostusta vähennettäisi. Tämän johdosta päivät sujuivat iloisesti, paitsi kipuja olisi silti voinut olla vähemmän.
Noin toisena tai kolmantena osastopäivän iltana se tapahtui. Huoneeseen astui Jumalatar ihmisen vartalossa ja mikä vartalo olikaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi (kuten Tsaarilla on tapana) ilmaisten täydellisempää ilmestystä ei ole maa päällään koskaan kantanut. Mikä vielä täydellisempää hän toi minulle suuresti rakastamaani asiaa eli ruokaa.
Hän halusi kovasti tehdä minuun lähtemättömän vaikutuksen ensimmäisellä kerralla, joten hän päätti vetäistä jalallaan muka vahingossa letkujani, jotka olivat mahassani kiinni. Teki sangen kipeää, mutta olipahan varsinainen aispreikkeri, mutta olisi sen voinut tehdä hiukan kivuttomamminkin. Siitä alkoi meidän joka kertainen jutustelumme, joista selvisi, että hän on epsanjatar, mutta asunut jo 9-vuotiaasta asti suomessa. Näkihän sen jo veistoksellisista kasvoista, että hän ei ihan perssuomalaisten kaljamahojen kännipanon tuotos ollut.
Tsaarihan on sangen kansainvälinen herrasmies, jolle ei tavalliset suomalaiset siideripömppömahamammat kelpaa. Laatugasellit kelpaavat vain ja vielä parempi, jos on kansainvälisyyttä niin geenit sotkeentuvat juuri oikealla tavalla. Mutta en minä täysin teitä suomimammojenkaan mahdollisuuksia sulje pois. Kuhan vaan ootte täydellisiä niin saatatte kelvata, mutta sydämessäni on tällä hetkellä vain yksi eli EEEEVIIIIIVAAAAAA EPSANJATAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAR.
Seuraavassa osassa selviää mitä kävi vuosimiljoonien rakkaustarinalle. Vai selviääkö sittenkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti