Päivät siis jatkuivat leppoisasti epsanjatarta lirkutellen. Lisäksi vierainani kävi tuttuja henkilöitä. Kiitos siitä teille. Varsinkin Räkämunan yllätysvierailu oli mieluisa yllätys. Kyllä olette oikeassa, nimi tulee juuri siitä miltä se kuulostaakin. Olkaa naiset silti huoleti, vain Kälä joutuu enää siitä kärsimään. Oli teidän muittenkin vierailut ihania asioita.
Reilu viikko minun perästäni osastolle saapui samaa sairautta sairastava tuttu nuori nainen saman leikkauksen vuoksi. Lääkärillä jotain epäilyksiä Tsaarin motiivien suhteen kun muisti muutamaan otteeseen sanoa, etten saa mennä liian läheistä tuttavuutta tekemään kun menen vierailemaan hänen huoneessa. Minä, Tsaari Ribulai I, naisen huoneessa, ilman vahtia, minun maineellani. Mitä he oikein ajattelivat?
Suurin toipumisen edistymisen merkki oli tietenkin isin pikku jeremiaksen heräilyt. Ainut sangen ikävä ongelma siinä oli kusikatetrin aiheuttamat kivut pikku jerkissä. Ei millään täyteen uljaaseen mittaansa päässyt, vaikka miten yritti, mutta onneksi katetrikin poistettiin.
Kusikatetrin poistaminen oli ehkä koko osastoajan hienoin ja merkittävin tapahtuma yhdessä neljän 19cm pitkän mehumaija letkun repimisen keuhkoista pois kanssa. Kusikatetri kun lähti niin tieshän miten siinä käy. Joka aamu hirmujöpötys päällänsä ja yöhoitsut tappelivat kuka saa ennen aamu kuutta tulla pistämään mulle mahaan piikin ja huomata massiivisen fallosmaisen ilmestyksen nousseen kolostaan ihmisten ilmoille. On siinä ollut tädeillä kahvipöydässä päiviteltävää ja väittelyä kuka saa ensi yönä päästä katselemaan sitä.
Pitäisköhän tämän moniosaisen romaanin joskus loppuakkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti